Je m’appelle Agneta – ja miten elämä alkaa muuttua, kun oma energia muuttuu

Oletko nähnyt ruotsalaisen elokuvan Je m’appelle Agneta, Netflixissä? Se kertoo naisesta, jonka elämä on niin kuin pitää. Sellainen, jossa kaikki toimii – mutta mikään ei oikein tunnu miltään.

Sitten hän saa potkut. Ja tekee jotain, mikä ei sovi suunnitelmaan, ei CV:hen eikä oikein järkeen: Hän lähtee au pairiksi Ranskan maaseudulle.

Ja juuri siellä, kaukana vanhasta elämästään, hän alkaa vähitellen löytää takaisin itseensä. Siihen, kuka oikeasti on ja mitä oikeasti haluaa. Tanssia. Nauraa enemmän. Nauttia elämästä. Antaa itselleen lupa tuntea erilaisia nautintoja ilman jatkuvaa suorittamista tai itsensä kontrollointia.

Elokuva on samaan aikaan hauska, koskettava ja erittäin viisas. Eniten minua elokuvassa puhutteli se, miten oma elämä alkaa muuttua silloin, kun oma energia muuttuu. Ei välttämättä yhdessä dramaattisessa hetkessä, vaan vähitellen – tavallisten päivien ja pienten valintojen kautta.

Moni, joka on kiinnostunut vetovoiman laista tai oman elämän tietoisesta luomisesta, on varmasti kuullut ajatuksen siitä, että ensimmäinen askel muutokseen on oman värähtelytason nostaminen. Käytännössä se tarkoittaa hyvin yksinkertaista asiaa: lisää tunnetta, iloa, keveyttä ja hyvää fiilistä omaan arkeen. Ilman sitä muutos ei oikein pääse tapahtumaan. Tai ainakaan ne asiat, joita kutsumme ihmeiksi, eivät tunnu löytävän tietään luoksemme.

Tässä kohtaa moni ajattelee, että helppohan se on puhua hyvästä energiasta silloin, kun elämä sujuu. Entä silloin, kun kaikki ottaa päähän, väsyttää tai päivä on muuten vain kertakaikkisen huono?

Juuri silloin pitäisi tehdä jotain pientä, joka katkaisee sen vanhan energian.

Tee kuten Agneta. Tanssi keittiössä. Hulluttele vähän. Astu hetkeksi ulos siitä roolista, johon olet tottunut.

Tai tee kuten minä.

Soitan tai tapaan ihmisen, jonka seura nostattaa oloa. Pesen ja föönaan hiukset — kyllä, aina yhtä taivaallista. Laitan musiikin soimaan ja laulan mukana vähän liian lujaa. Lähden kävelylle, mieluiten paikkaan, jossa näkee kauas ja hengitys kulkee paremmin. Soitan äidille. Hengitän tietoisesti sisään hyvää oloa ja kiitollisuutta, ihan mistä tahansa pienestä: auringosta, hyvästä kahvista tai siitä, että ympärillä on hetken hiljaista. Katson hyväenergisen elokuvan, kuten Je m’appelle Agneta. Ja välillä poistan somen puhelimestani muutamaksi päiväksi kokonaan, jotta voin taas keskittyä olennaiseen — omaan itseeni ja siihen, että kaikkein paras tila löytyy sisältäpäin.

Ja tiedätkö mitä? Ne toimivat.

Siksi, että ne muuttavat tunnetta. Energiaa. Sitä, miten kohtaan oman elämäni juuri tänään. Ja nimenomaan tämä noussut energia antaa mahdollisuuden oman elämän tietoiseen muokkaamiseen.

Ja voin kertoa, että aika monen asian elämässäni olen muuttanut muokkaamalla tietoisuuttani. Siitä on tullut päivittäinen työkaluni.

Ikigaissa on käsite nimeltä Cultivating sense of harmony. Ajatus siitä, että emme rakenna hyvää elämää pakottamalla itseämme jatkuvasti paremmiksi, tehokkaammiksi tai positiivisemmiksi, vaan lisäämällä arkeen asioita, jotka palauttavat meidät takaisin tasapainoon ja omaan hyvään oloon.

Kun alkaa tietoisesti tehdä enemmän niitä asioita, jotka nostavat omaa energiaa – ja vähentää niitä, jotka jatkuvasti laskevat sitä – jokin alkaa muuttua pysyvämmin. Ei ehkä yhdessä yössä, mutta vähitellen siitä alkaa tulla uusi tapa elää.

Ja juuri siitä kaikki oikea muutos lopulta alkaa. 🌿