Sinua tarvitaan jossain muualla

Kaksikymmentä vuotta sitten menetin yhdessä päivässä työn, jota olin pitänyt elämäntehtävänäni. En silloin vielä tiennyt, että juuri siitä hetkestä alkaisi yksi elämäni tärkeimmistä käännekohdista.

Joskus elämä muuttuu tavalla, jota emme koskaan olisi itse valinneet.

Työpaikka katoaa, pitkä parisuhde päättyy, lapset muuttavat pois kotoa tai elämässä tapahtuu jokin suuri muutos, joka vie pohjan turvallisuuden tunteelta ja saa tulevaisuuden näyttämään sumuiselta ja pelottavalta. Ja vaikka ympärillä olevat ihmiset yrittävät lohduttaa sanomalla, että “kaikella on tarkoituksensa” tai että “vielä tästä jotain hyvää seuraa”, kriisin keskellä sellaisia lauseita on usein mahdoton ottaa vastaan.

Sillä ensin tulee suru, pettymys, viha ja pelko. Ja niiden kuuluukin tulla.

Positiivisessa psykologiassa ja logoterapiassa ajatellaan, että ihminen pystyy rakentamaan elämäänsä uudelleen myös vaikeiden kokemusten jälkeen. Mutta vasta silloin, kun todellisuus on ensin kohdattu rehellisesti. Tunteita ei voi ohittaa eikä itseään voi pakottaa positiivisuuteen silloin, kun sisällä on vain surua, pelkoa tai tyhjyyttä. Ensin täytyy pysähtyä sen äärelle, mitä oikeasti tuntee ja vasta sen jälkeen alkaa vähitellen nähdä suuntaa eteenpäin.

Myös japanilaisessa ikigai-ajattelussa muistutetaan, ettei elämä ole jatkuvaa tasapainoa tai onnellisuutta, vaan kykyä löytää merkitystä ja uusi suunta myös muutosten keskellä. Että elämä rakentuu eteenpäin pienin askelin, silloinkin kun emme vielä tiedä, mihin olemme matkalla.

Kaksikymmentä vuotta sitten elin itse työelämäni unelmaa. Olin ollut lähes kuuden vuoden ajan menestynyt kauppias The Body Shop -myymälässä suuressa kauppakeskuksessa, rakastin työtäni, tiimiämme ja asiakkaitamme ja ajattelin täysin vilpittömästi tekeväni sitä työtä vielä vuosien päästäkin. Sitten eräänä päivänä sain tiedon, ettei maahantuoja jatkaisi enää sopimustani, vaan halusi ottaa hyvin menestyneen myymäläni oman yrityksensä haltuun.

Yhdessä hetkessä menetin työn, johon olin sitonut valtavan osan identiteettiäni, tulevaisuuden suunnitelmani, yhteisöni ja samalla myös taloudellisen turvallisuuden tunteen. Muistan edelleen sen valtavan surun ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen. Itkin viikkoja, olin vihainen ja täysin lukossa tulevaisuuden suhteen. En nähnyt mitään mahdollisuuksia, vain menetyksen.

Kunnes tapasin hyvin viisaan naisen, jonkinlaisen näkijän, joka kuunteli minua hetken ja sanoi sitten täysin rauhallisesti:

“Etkö Paula ymmärrä, miksi tämä tapahtui sinulle?
Sinua tarvitaan jossain muualla.”

Sinua tarvitaan jossain muualla.

Jokin muuttui minussa sillä hetkellä täysin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en ajatellutkaan, että elämä olisi minua vastaan, vaan aloin nähdä mahdollisuuden siihen, että ehkä elämä yrittikin ohjata minua johonkin uuteen. Ja juuri tuo ajattelutavan muutos alkoi vaikuttaa kaikkeen. Kun en enää tuijottanut pelkästään menetystä ja epätoivoa, vaan aloin ajatella tulevaisuutta luottamuksella ja jopa uteliaisuudella, aloin vetovoiman lain mukaisesti vetää myös uusia mahdollisuuksia puoleeni.

Uskon aidosti, että jos olisin jäänyt kiinni katkeruuteen, pelkoon ja jatkuvaan tuskassa vellomiseen, en olisi ollut avoin näkemään mitään uutta. Kun ihmisen mieli sulkeutuu täysin kivulle, sulkeutuu helposti myös kyky nähdä mahdollisuuksia, ihmisiä ja uusia ovia ympärillään.

Vain muutamaa kuukautta myöhemmin minut kutsuttiin työhaastatteluun aloittelevaan Pihlajalinna-lääkärikeskustoimintaan. Yrityksen toimitusjohtaja oli kuullut naisesta, joka oli sekä sairaanhoitaja että intohimoinen yrittäjä. Ironista kyllä, en tiennyt juuri mitään lääkärikeskuksen rakentamisesta enkä osannut monia käytännön asioita, joita työ olisi vaatinut, mutta minulla oli valtava motivaatio oppia, kasvaa ja hypätä rohkeasti johonkin täysin uuteen.

Ja loppu onkin tavallaan historiaa. Ja kaikki mihin elämä minut sen jälkeen johdatti.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että elämässä kaikkein vaikeimmat muutokset ovat usein olleet myös kaikkein merkityksellisimpiä käännekohtia. Silloin kun jokin vanha on väkisin irronnut, tilalle on lopulta tullut jotain sellaista, mitä en olisi itse koskaan osannut suunnitella.

Sen jälkeen yksi lause on kulkenut mukanani läpi elämän:

Sinua tarvitaan jossain muualla.

Ja ehkä juuri siksi halusin kirjoittaa tämän sinulle, joka olet ehkä juuri nyt keskellä muutosta, jota et olisi koskaan itse valinnut. Ehkä jokin tärkeä osa elämästäsi on päättymässä tai jo päättynyt, etkä vielä näe mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ehkä tämä ei olekaan loppu.

Ehkä elämä yrittää siirtää sinua paikkaan, jossa sinua tarvitaan vielä enemmän. Minne? Se selviää vasta myöhemmin.

Ja ehkä kaikki alkaa muuttua sillä hetkellä, kun uskallat ensimmäisen kerran ajatella tulevaisuudesta muutakin kuin pelkkää menetystä. Kun alat luottamaan, että ehkä näin oli suuressa suunnitelmassa tarkoitettu. Syyn saat tietää sitten myöhemmin.